Aihearkisto: Lähti käsistä

Omannäköinen korkkitaulu eli kaoottisen kirjoittajan askarteluvinkki

Olen vihjaillut Kuvittelupaikan Instagram-tilillä yhtä sun toista. Jokin aika sitten julkaisin kuvan, jossa kaksi kukallista kangaspakkaa pötkötti parvekepöydällä maalipurkin vieressä. Nyt kerron, mistä siinä oli kyse.

Ihailen kirjoittajia, jotka aloittavat alusta ja lopettavat loppuun. He pitävät kaikkia lankoja tyynesti käsissään ja tarina etenee loogisesti kuin juna kiskoilla (huono vertaus, tiedän). Yritin pitkään tulla sellaiseksi kirjoittajaksi, mutta lopulta oli hyväksyttävä tosiasiat. Minun tarinani hahmottuvat täysin sattumanvaraisesti, kirkastuvat vähitellen sieltä täältä kuin iso palapeli. Luvut lisääntyvät jakaantumalla kahtia ja taas kahtia, sulautuvat toisiinsa ja pomppivat tarpeen mukaan toistensa yli. Enkä näe mieltä juuttua tuskailemaan alun kanssa, jos loppukohtaus kulkee.

Samanlainen hallittu kaaos toistuu työvälineissäni, ja sekin on osoittautunut minulle luontevimmaksi tavaksi tehdä. Kerroin Kymmenen outoa faktaa -tekstissä, että käytän jokaiseen pidempään tekstiin jos jonkinlaista muistikirjaa ja -lappua. Mainitsin myös korkkitaulut, joihin hahmottelen tarinan kaaria ja juonenkulkuja.

Käytännössä rakennan tarinapalapeliä korkkitaululle niin, että kirjoitan jokaisen luvun olennaiset asiat omalle paperilapulleen ja kokeilen lappuja taululla eri järjestyksiin. Saman voisi tietenkin tehdä sähköisesti vaikka tavallisessa tekstitiedostossa. En kuitenkaan hahmota koko tarinan rakennetta näytöltä, sillä osa siitä on väistämättä piilossa. Lisäksi käsin tekemisessä on omanlaisensa tuntu, jota en saavuta tietokoneen ääressä. Yksinkertaisuudessaan nautin tarinan sommittelusta enemmän tällä tavoin tehden. Kun tunnen työni sormenpäissäni, saan myös ideoita, joita en olisi koskaan saanut pelkkää näyttöä tuijottamalla.

Olen pärjännyt tähän saakka yhdellä korkkitaululla, mutta lopulta kävi niin, että se ei enää riittänyt. Tarinani luvut jakaantuivat yhä uusiksi tarpeellisten lukujen aihioiksi, ja taulun laidat tulivat vastaan. Oli siis tarpeen hankkia pari samanlaista lisää.

Romaanikäsikirjoituksen tekeminen on pitkä, kaikessa ihanuudessaan paikoin hankala ja takkuinenkin prosessi. Jokaisella kirjoittajalla on omat tapansa keventää sitä, ja yksi omistani on hankkia hommaan mieleiset työvälineet. Siksi tein uusille korkkitauluille pienen kohennuksen ennen käyttöön ottamista. Vihreäkehyksinen ananaskuvioinen taulu minulla oli jo ennestään.

Jaan tässä kaksi vaihtoehtoista ohjetta korkkitaulun kasvojenkohotukseen. Kangaskuoseja ja erivärisiä maaleja on loputtomasti, joten taulusta saa tehtyä melkein millaisen tahansa. Idea ei ole omani, mutta minulla ei ole enää muistikuvaa, mistä olen sen poiminut. Olen tehnyt ensimmäisen vastaavan jo varhaisteininä huoneeni seinälle.

Ensimmäinen tapa, jossa korkkitaulu puretaan osiin

Tarvitset tähän versioon korkkitaulun, akryylimaalia tai muuta puulle soveltuvaa maalia, kaksi kertaa taulun kokoisen palan puuvillakangasta (paitsi jos pidät taulua pysyvästi seinällä, riittää tietenkin vain yhden puolen peittäminen) ja puuliimaa. Työvälineiksi tarvitset puukon, pihdit, (paperi)veitsen, siveltimen, silitysraudan ja jonkin alustan, jolle maali ja liima saavat roiskua. Kuten kuvista näkyy, minä teen nämä hommat maton ja parketin päällä, mutta en missään nimessä suosittele sitä.

Tein näin, ohje on tietenkin sovellettavissa:

1. Irrotin ensin kehykset korkkitaulujen ympäriltä. Avasin kehyksen yhden kulman kiinnitykset puukon ja pihtien avulla kehystä taivutellen niin, että sain ujutettua taulun ulos. Omat tauluni ovat Biltemasta ja niissä oli kiinnikkeinä kahta rimaa yhdistävät, puun sisään upotetut metallinkappaleet, jotka piti irrottaa pihdeillä vääntelemällä. Tässä on hyvä varoa rikkomasta korkkiosaa, sillä se on herkkä kolhuille. Myös omien sormien rikkomista kannattaa välttää, kun sohii puukolla. Ei haittaa, jos muut kulmat aukeavat tässä vaiheessa liitoksistaan. Ne voi liimata lopuksi kasaan.

2. Seuraavaksi maalasin kehykset. Valitsin väreiksi keltaisen ja valkoisen sen perusteella, mitä sattui kaapista löytymään, mutta kannattaa tietysti valita kankaaseen sointuva väri. Akryylimaalia voi vedellä muutaman kerroksen riippuen siitä, millaisen pinnan haluaa. Halusin peittävää mutta eläväistä, ja taisin maalata kumpaankin kehykseen neljä kerrosta.

3. Sitten leikkasin kummastakin kankaasta kaksi aavistuksen kehyksettömän taulun kokoa suurempaa palasta ja silitin ne. Kiinnitin ne tauluihin molemmin puolin muutamalla liimatipalla, jotka jäävät lopullisessa taulussa kehyksen sisään. Kiinnitys ei kuitenkaan ole välttämätöntä, koska kehys puristaa kankaan reunoja niin, että se pysyy paikallaan. Liimaa kannattaa käyttää hyvin säästeliäästi, koska kangas liikkuu seuraavassa vaiheessa hiukan ja voi jäädä liiman takia rypyille. Liimausvaiheessa kannattaa myös olla tarkkana kankaan kuvion kanssa. Helposti käy niin, että kuvio menee taulun toisella puolella ylösalaisin toiseen nähden.

4. Kun maali ja mahdollinen liima ovat kuivuneet, on aika taiteilla kehys takaisin taulun ympärille. Taitoin kankaan reunaa taulun reunan yli ujuttaessani taulua kehykseen, jotta se lukkiutuisi paikoilleen. Täysin kohdalleen sitä on tässä vaiheessa hankala saada, joten osa reunoista pursuili vielä kehyksen alta.

5. Huomasin, että en saa mitenkään metallinpaloja takaisin omille paikoilleen, joten viskasin ne metallinkeräykseen ja tursotin tilalle reippaasti liimaa (kuitenkin niin, ettei pursuile). Puristin puoliskot yhteen ja annoin kuivua.

6. Työnsin paperiveitsen kärjellä kankaan lerpottavat reunat kehyksen sisään. Tähän käy tavallinenkin veitsi, koska hommaan tarvitaan enemmän litteyttä kuin terävyyttä.

7. Sitten otin lippulappuset, kynän ja kasan karttaneuloja käden ulottuville ja ryhdyin töihin. Tästä vaiheesta ei luonnollisestikaan ole kuvaa, etten pilaa kenenkään tulevaa lukuiloa paljastamalla juonenkäänteitä.

Toinen tapa, joka on ensimmäistä helpompi ja nopeampi

Taulun voi tuunata myös hieman oikaisten purkamatta sitä. Tällä tavalla tehden kangas ei taitu taulun reunan yli levyn päätyyn, jolloin se voi irrota käytössä helpommin. Aika hyvin se kuitenkin puristuu taulun sisuksiin näinkin. Tästä tavasta minulla ei ole kuvia, koska tein omani tällä kertaa ensimmäisellä tavalla.

Tarvitset korkkitaulun, (akryyli)maalia ja kangasta. Työvälineiksi tarvitset siveltimen, maalarinteippiä, (paperi)veitsen ja silitysraudan. Tee näin:

1. Suojaa taulu kehyksen läheisyydestä maalarinteipillä. Maalaa kehys.

2. Leikkaa kankaasta kaksi vähän taulun kokoa isompaa palaa ja silitä ne.

3. Poista teipit kuivuneesta taulusta. Tunge kankaan reunat kehyksen alle veistä apuna käyttäen. Käännä taulu ja tee samoin toiselle kangaspalalle.

4. Valmis!

Näitä kolmea taulua käyttäessäni tajusin, että kässärissäni on näillä näkymin neljä osaa. Edessä saattaa olla siis olla vielä neljännen taulun hankinta, jotta saan jokaisen osan siististi omalle taululleen.