Aihearkisto: Draama

Ensimmäinen teatterikäsikirjoitukseni ensi-illassa keväällä 2020

Kauppakorkeakoulussa opiskeleva ystävä: ”Voisit käsikirjoittaa Kauppiksen speksin.”

Minä: ”Humanisti-kauppisspeksi, hehehe.”

Ystävä seuraavana päivänä: ”Ei sattuisi ihan oikeasti kiinnostamaan käsikirjoittaminen?”

Olen pihistellyt suuria uutisia ja vihjaillut niistä vain hieman siellä täällä. Nyt on aika kertoa, mitä tässä oikein ollaan puuhaamassa. Asia on todellakin niin, että kirjoitan parhaillaan ensimmäistä teatterikäsikirjoitustani, vuoden 2020 TuKY-speksiä. Teen sitä kolmen hengen tiimissä, johon kuuluvat lisäkseni huiman taitavat Kalle Lintunen ja Frida Maria Pessi. He molemmat ovat Turun yliopiston luovan kirjoittamisen kasvatteja, kuten minäkin.

Tässä vaiheessa tiimimme on saanut kasaan pätevän näköisen käsikirjoituksen rungon, jonka päälle on hyvä syksyn hämärtyessä kirjoittaa dialogia. Ryhmä toimii loistavasti yhteen: ideat ja huumori lentävät palavereissamme siihen malliin, että se näkyy varmasti myös lopullisessa tuotoksessa. Homma on kepeää leikkiä, mutta olemme samalla äärimmäisen tosissamme. Tavoitteenamme ei ole enempää eikä vähempää kuin kirjoittaa kaikkien aikojen paras speksi.

Olen aina rakastanut sekä kirjoittamista että teatteria. Olen aiemmin kirjoittanut teatteriarvioita Kaarina-lehteen ja Kaarinan Uutisiin (nyk. Seutu-Sanomat). Jälkimmäisen mediapalstalla minulla oli vuosina 2010–2011 oma teatterikolumni. Olen opiskellut käsikirjoittamista yliopistossa luovan kirjoittamisen puolella ja käynyt mediatutkimuksen teatterikurssit, joilla harjoitellaan teatteriesitysten analysointia. Lavallekin olen uskaltautunut pienimuotoisesti, sillä olen harrastanut improvisaatiota vuodesta 2015.

Projekti on minulle, edellä luettelemistani huolimatta tai juuri niiden takia, merkittävä uusi aluevaltaus. Opiskeluaikoina koin käsikirjoittamisen kirjoittamisen lajeista kaikkein vaikeimmaksi. Ehkä syynä oli kontrollintarve, sillä siinä missä proosankirjoittaja saa päättää teoksestaan alusta loppuun itse, näytelmäkäsikirjoitukseen elämän puhaltavat lopulta ihan muut tekijät: ohjaaja, näyttelijät ja koko muu näytelmän työryhmä. Olen mahdollisesti oppinut päästämään irti, koska nyt lopputulos ei huoleta minua tippaakaan. Tiedän, että tästä speksistä tulee hyvä nimenomaan yhteistyön ansiosta. En malta odottaa, että tekstimme herää lavalla eloon.

Tämä on niin huikeaa, ettei mitään järkeä!

Ai niin, tämä oli vasta paljastus 2 / 3. Yksi suuri salaisuus on vielä kertomatta!

Kuvassa kässärityöryhmä, joka on niin häikäistynyt oman tekstinsä upeudesta, että joutuu kirjoittamaan aurinkolasit päässä.