Tarinointijoulukalenteri, luukku 24

Laskeuduin makuulle. Teltta oli vinossa, olin pystyttänyt sen ylämäkeen. Veri valui hiljalleen kohti päätä, ja kiihdytti ajatuksiani. Rannekello tikitti korvani vieressä.

Täysikuu mollotti taivaalla ja tähdet tuikkivat, olin nähnyt ne ennen nukkumaanmenoa. Yksi tähdistä oli oikeasti avaruusasema, ja siellä asui kolme ihmistä. He kiersivät maata irrallaan kaikesta.

Olikohan avaruusasemalla sopuisaa, vai riideltiinkö siellä? Katseltiinko tähtiä, vietettiinkö joulua? Kertoiko joku miehistöstä samaa vitsiä aina uudestaan? Oliko kiertoradalla pyöriminen unelmien täyttymys vai urakehityksen sattumanvarainen oikku? Tultiinko astronautiksi niin kuin minä olin tullut hammaslääkäriksi, vahingossa?

Ihmisen suu on kuin avaruus, siellä on loputtomasti paikkoja, jotka ovat tavallisen ihmisen ulottumattomissa. Hammaslääkäri on suun astronautti, joka pääsee synkeimpiin onkaloihin ja ientaskuihin, joissa yksikään hammasharja ei ole koskaan käynyt. Työ ei aina ole miellyttävää, mutta jonkunhan sekin on tehtävä.

***

Kuvittelupaikan tarinointijoulukalenterissa jokaiselle päivälle on arvottu oma kirjain, joka toimii pienen tarinan lähtökohtana. Tarina ei ole välttämättä jouluinen, vaan mitä tahansa, mitä kirjoittajan päästä sattuu putoamaan. Luukun 24 kirjain on L.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *