Tarinointijoulukalenteri, luukku 23

Jäniksen korvat pilkottivat kiviaidan takaa. Ne olivat pitkät ja heiluivat tuulessa. Lotte kiskoi hihnan pinkeäksi, murisi ja haukkui.

– Äiti pupu äiti! Minja huusi ja puristi kättäni.

Pupu meni molempiin täydestä. Olin leikannut korvat teddykankaasta ja kiinnittänyt ne keittiöjakkaraan. Aidan toiselle puolelle kurkistaessa huijaus olisi paljastunut heti, mutta onneksi meidän ei tarvinnut mennä sinne.

Minja puhui pupusta koko illan, eikä muistanut enää tuttia, jonka olin heittänyt roskiin edellisenä iltana. Lotte nukkui pöydän alla haukkumisesta väsyneenä ja tyytyväisenä. Se oli komentanut jänistä niin, että pupuparka oli jähmettynyt paikalleen.

***

Kuvittelupaikan tarinointijoulukalenterissa jokaiselle päivälle on arvottu oma kirjain, joka toimii pienen tarinan lähtökohtana. Tarina ei ole välttämättä jouluinen, vaan mitä tahansa, mitä kirjoittajan päästä sattuu putoamaan. Luukun 23 kirjain on J.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *