Tarinointijoulukalenteri, luukku 21

Uimahuoneen pyöreästä seinästä varisi jäähilettä ja maalia. Minusta olisi varissut kylmää hikeä, ellei se oli jäätynyt ihooni. Olin kauhusta jäykkä, ja jokainen ihokarvani yritti suojella minua tulevalta. Olin luvannut mennä avantoon, enkä voisi enää perääntyä.

Kävelin laiturin halki punaisilla töppösillä, joiden pohjat jäivät joka askeleella kiinni jäähän kuin olisin kävellyt tahmeassa puurossa. Sydän takoi ja korvissa humisi, kun laskeuduin portaita jäätä kohti. Kun astuin jäälle, liukastuin ja olin vähällä kaatua. Avantoon oli kymmenen metriä. Se tuntui samaan aikaan aivan liian pitkältä ja aivan liian lyhyeltä matkalta.

Avannon pintaan oli kasvanut uusi jää, ohut ja rapiseva. Asettelin pyyhkeen avannon reunalle, istuin ja hakkasin jäätä rikki töppösilläni. Toinen niistä luiskahti jalastani, lipesi hakkaamastani raosta jään alle. Jään läpi pilkotti hetken punaista, mutta sitten töppönen alkoi vajota kohti pohjaa. Nousin ja kävelin takaisin uimahuoneelle yhdellä töppösellä. Enhän minä voinut avantouida vaillinaisin varustein.

***

Kuvittelupaikan tarinointijoulukalenterissa jokaiselle päivälle on arvottu oma kirjain, joka toimii pienen tarinan lähtökohtana. Tarina ei ole välttämättä jouluinen, vaan mitä tahansa, mitä kirjoittajan päästä sattuu putoamaan. Luukun 21 kirjain on U.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *