Tarinointijoulukalenteri, luukku 20

Ääreisverenkierto on kaunis sana. Maistelen sitä suussani unohtaakseni varpaani. Olen varma, että ne ovat irronneet, varisseet kenkiini kuin vaahteroista putoavat pienet lentokoneet syksyisin. Ne, joita lapset liimaavat neniinsä.

Nyt ei ole syksy, vaan keskitalvi. On niin kylmä, että paikoillaan istuvan varpaita ei pelasta mikään karvavuori tai villasukka. Tuuli vihmoo kevyttä puuteria pitkin jäätä, se lentää ohitse ja suoraan kasvoille kipeänä pistelynä.

Henri on päättänyt, ettemme lähde täältä ennen kuin päivällinen on kalastettu. Näin on käynyt ennenkin, ja joka kerran jälkeen varpaani ovat olleet edelleen kiinni jaloissani. Silti mieleeni tulee aina se naparetkeilijä, joka palasi valloitusretkeltään kotiin ilman varpaita, paleltuneena.

Henri kiskoo jäälle kalan, jonka kylki piirtää avannon reunaan limaviiksen. Huokaan huomaamattomasti helpotuksesta, kohta pääsen kotiin sulattamaan varpaitani. Henri pudottaa kalan ämpäriin ja kerää tavaransa.

– Mennään, hän sanoo ja tarttuu käteeni limaisella kourallaan.

***

Kuvittelupaikan tarinointijoulukalenterissa jokaiselle päivälle on arvottu oma kirjain, joka toimii pienen tarinan lähtökohtana. Tarina ei ole välttämättä jouluinen, vaan mitä tahansa, mitä kirjoittajan päästä sattuu putoamaan. Luukun 20 kirjain on Ä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *