Tarinointijoulukalenteri, luukku 19

Game over. Siinä se makasi, ikkunan alla. Talitintti oli kopsahtanut lasiin, kun olin opettanut Mealle peliä keittiön pöydän ääressä. Mean ohjaama lintu oli juuri osunut ensimmäistä kertaa ritsalla porsaaseen, kun ääni oli pelästyttänyt meidät. Olimme molemmat kirkaisseet.

Menimme pihalle katsomaan. Talitintti makasi kyljellään ja aukoi hitaasti suutaan. Siipi nousi aavistuksen ja putosi kylkeä vasten, nousi taas. Mea otti kiinni lahkeestani ja piiloutui taakseni.

Minun pitäisi tappaa lintu, ymmärsin. Hakata sen päätä jollakin kovalla ja painavalla, niin ettei sen tarvitsisi kitua. En ikinä voisi tehdä sellaista. Paniikki nousi kurkkuun ja pelkäsin, että Mea huomaa sen. Hän ei saisi nähdä, miten lopetan linnun. Eikä hän ikinä suostuisi pysymään sisällä ja poissa ikkunasta sillä aikaa, kun keräisin ulkona rohkeutta vasara kädessäni.

Tuijotin lintua kauan. Mea yritti kysyä, mutta minä en osannut vastata. Hän kiipesi syliini, ja katselimme talitinttiä yhdessä. Se aukoi nokkaa ja liikutteli siipiään. Sitten se ryömi jaloilleen, otti muutaman epävarman askeleen, levitti siipensä ja lensi metsään.

***

Kuvittelupaikan tarinointijoulukalenterissa jokaiselle päivälle on arvottu oma kirjain, joka toimii pienen tarinan lähtökohtana. Tarina ei ole välttämättä jouluinen, vaan mitä tahansa, mitä kirjoittajan päästä sattuu putoamaan. Luukun 19 kirjain on G.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *