Tarinointijoulukalenteri, luukku 17

Kengänjäljet olivat leikanneet lumesta ohuita viipaleita. Askel oli painanut lumen ensin kasaan, ja nostanut sitten muotoisensa palasen hangen päälle. Yritin pysyä perässä, astua Joulupukin vanhoihin jälkiin. Pukilla oli pitkä askel, ja joka painaumassa luki amouK. Se kuulosti pohjoiselta, pukin jalkaan sopivalta. Kengissä oli syvät urat estämässä liukastumista aattoillan kiireessä.

Askeleet johtivat autotallin ovelle ja päättyivät siihen. Missään ei näkynyt poron sorkan painaumia eikä jalaksen jälkiä. Vain isän auton himmenevät peruutusjäljet ja syvempi kohta, jossa olimme jääneet sutimaan, kunnes renkaat olivat hiertäneet jään esiin lumen alta. Ehkä Joulupukki oli noussut ilmaan, lentänyt seuraavaan taloon kuin supersankari punainen viitta hulmuten.

Pakkanen oli kiristymässä, äiti huusi minua ovelta takaisin sisään. Olin jo muutenkin menossa, olinhan selvittänyt pukin kulkureitin. Sitten huomasin, että koko piha oli täynnä amouK-kenkien painaumia, jotkut niistä aivan tuoreita. Joulupukki oli kävellyt pihassamme edestakaisin, käynyt sisälläkin monta kertaa. Juoksin niitä ihmettelemässä, kunnes äiti huusi uudestaan äänellä, joka ei antanut valinnanvaraa.

Kun riisuin kenkiäni eteisessä, tönäisin vahingossa kumoon isän suuret talvisaappaat. Molempien pohjassa luki Kuoma. Lattialle jäi neljä lammikkoa sulanutta sohjoa.

***

Kuvittelupaikan tarinointijoulukalenterissa jokaiselle päivälle on arvottu oma kirjain, joka toimii pienen tarinan lähtökohtana. Tarina ei ole välttämättä jouluinen, vaan mitä tahansa, mitä kirjoittajan päästä sattuu putoamaan. Luukun 17 kirjain on K.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *