Tarinointijoulukalenteri, luukku 16

Ajatusten lukeminen olisi näppärä taito. Ei tarvitsisi puhua mitään kellekään, kun tietäisi kaikki sanomiset muutenkin. Ei tarvitsisi arvailla totuuksia ja tarkoituksia. Kaikki olisi helpompaa.

Paitsi että ei olisi. Omat ajatukseni muistuttavat sottaista lankakerää tai homeista varastoa, eikä niitä jaksaisi kukaan muu katsella. Ajattelen useimmat ajatukset vain puoliväliin, ja saatan aloittaa keskeltä tai lopusta.

Kadulla kulkiessa kuuluisi valtava mekkala, kun kaikkien ohikulkijoiden ajatukset sinkoilisivat ilmassa. Ei minua kiinnosta tuntemattoman Peppi-Pauliinan päiväkodista haku tai kyyryssä kulkevan miehen toivoton velkakierre.

Toisin kuin ajassa matkustamista, ajatustenlukua ei voisi hyödyntää edes lottovoiton saamiseen. Lottonumerot arpoo pingispalloja pyörittävä vispiläkone, eikä kone ajattele oikeaa riviä tai mitään muutakaan.

Mistä minä voisin tietää, ajatteleeko vai ei. Enhän osaa lukea ajatuksia.

***

Kuvittelupaikan tarinointijoulukalenterissa jokaiselle päivälle on arvottu oma kirjain, joka toimii pienen tarinan lähtökohtana. Tarina ei ole välttämättä jouluinen, vaan mitä tahansa, mitä kirjoittajan päästä sattuu putoamaan. Luukun 16 kirjain on A.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *