Tarinointijoulukalenteri, luukku 10

Zig-a-zig-ah! Me olimme silloin pikkutyttöjä. Vaihdoimme välitunneilla kalliita keräilykortteja ja varasimme vuoroja päästä yökylään Niinan luo, koska niiden kotona oli cd-soitin. Sellaisesta yökylästä saattoi maksaa pari harvinaistakin, vaikka Niina oli ärsyttävä. Ei sinne kukaan Niinan takia mennyt.

Niihin aikoihin tajusimme, että meistä tytöistä voisi tulla jotakin. Vaikka laulajia. Puhaltelimme tahmeita purkkapalloja välittämättä opettajien paheksuvista katseista, huusimme ja riehuimme. Kotona suljimme suumme ja pelkäsimme reissuvihkoa, joka saattoi paljastaa kaksoiselämämme milloin tahansa. Joku keksi, että ostaisimme marketista reissuvihkojen kanssa identtiset ruutuvihot ja vaihtaisimme ne reppuihin koulumatkalla. Sitä kukaan ei uskaltanut tehdä.

Kaikki keräilykortit päätyivät lopulta Niinalle. Ne olivat menneet hiirenkorville, vääntyneet selailusta ja vaihtamisesta. Meille tuli cd-soitin siinä vaiheessa, kun minulla oli jäljellä kaksi korttia. Silloin päätimme joukolla välituntivaluutan arvon heikkenemisestä. Niina ei ollut mukana päätöksessä. Hän selaili korttejaan näkösällä vielä muutaman päivän. Sen jälkeen hän ei enää tuonut niitä kouluun, eikä kutsunut ketään yökylään.

***

Kuvittelupaikan tarinointijoulukalenterissa jokaiselle päivälle on arvottu oma kirjain, joka toimii pienen tarinan lähtökohtana. Tarina ei ole välttämättä jouluinen, vaan mitä tahansa, mitä kirjoittajan päästä sattuu putoamaan. Luukun 10 kirjain on Z.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *