Arkistot kuukauden mukaan: heinäkuu 2019

Kuva-arvoitus

Mitä näen tässä kuvassa?

yksisuuntaisen tien
kaksisuuntaisen tien
kahdeksan kaistaa ja koulutaksin
kesiä syksyjä talvia keväitä
eksyneitä turisteja ja lumiauran
kaksi hirveä keskellä tietä
lakkiaispäivänä
kun olin jo lähdössä
enkä koskaan aikonut palata

Olen kirjoittanut paljon lapsuuteni maisemiin. Ne ovat kaikki yksityisiä tekstejä. Aion vielä joskus kirjoittaa tähän paikkaan sellaistakin, minkä voin jakaa muille.

Harri

Matossa oli raitoja. Silmien alle ilmestyi vuoronperään vihreä ja harmaa entinen kalsarinlahje. Kun siirsin kerran kumpaakin polvea, vastaan tuli aina punainen tehosteraita. Ihan kuin Harrilla olisi ollut pelkkiä joulunvärisiä vaatteita. Vaan eipä ollut. Keltaiset, siniset ja vaikka minkä väriset mattorullat täyttivät joka nurkan. Helmi oli päättänyt paukutella koko vaatekaapillisen matoiksi.

– Mitä sä siellä konttaat? Helmi kysyi ovelta ja päästi kissan sylistään.

Kissan nimi oli Harri. Helmi oli ottanut pennun sen jälkeen, kun Harri oli lähtenyt toissakeväänä ovet paukkuen. Harri kuin Harri, se sanoi silloin. Ehdotin sille kaverin neuvona jotain toista nimeä, mutta ei se kuunnellut.

– Oot kutonut mun kaulaketjun johonkin, ähkin lattialta. Kissa-Harri työnsi naamansa poskeeni.

Helmin mattoihin oli kadonnut yhtä ja toista tavaraa. Olin hukannut jo ainakin kolme sukkaa, kahvimitan ja silmienrajauskynän. Helmiltä taas oli hävinnyt järki loimien sekaan.

Äkkiä kuristi. Niskaa poltti ja hiersi ja putosin naamalleni matolle. Kuului naps, kun ketju katkesi.

– Harri löysi sen, Helmi sanoi ylpeänä.

***

Haaveilen joskus kangaspuista. Ne täyttäisivät pienen kotini laidasta laitaan, ja pauke kävisi hermoille. Mutta ajatus on silti ihana! Olen julkaissut tekstin aiemmin yksityisellä Facebook-tililläni.